Kuution 155 vaihtoi omistajaa

Noin kahden viikon kaupanteon jälkeen pääsimme lopulta ensimmäisen ostajaehdokkaan kanssa sopimukseen ykstyiskohdista. Tänään koitti päivä, kun kesärenkaat takakontissa suuntasin Alfalla viimeiselle yhteiselle taipaleelle läheisen Osuuskauppa-ketjun huoltoaseman pihalle.

155:n takaloosteri imaisee vaivatta kierroksen kesärenkaita

Ostajaa odotellessa hyvästelin Alfa Romeoni, luoden viimeisen silmäyksen mm. tyylikkäisiin istuimiin.

Tekstuuri on italialaisen tyylikäs

Silittelin viimeisen kerran kaunista vaihteenvalitsinta.

Testijakson aikana opin arvostamaan Alfan kauniita yksityiskohtia

Ostaja tutkaili ja koeajoi auton aiemmin tällä viikolla. Kävimme läpi myynti-ilmoituksessakin mainitut auton puuteet, merkittävimpänä moottorin naputtelu ja osittainen tehon puute. Kaupanteko sujui sikäli hyvin mielin, että ostaja näytti tietävän mitä on ostamassa (blogikin oli luettu) ja auto pääsisi hyvään kotiin, kokoelmiin parin muun Alfan seuraksi. Kiitokset siis hyvästä kaupanteosta uudelle omistajalle ja onnea matkaan!

Kauppahinnaksi muotoutui lopulta sama 800€ jonka syksyllä autosta itse maksoin. Tappiota toki tuli siis tasan sen verran, minkä autoon itse sijoitin ja kunto nyt oli kiistatta parempi kuin ostaessa, mutta juurikaan isompaan myyntihintaan ei mielestäni ollut siltikään perusteita. 

Jalopuinen ohjauspyörä jätti sormiini muutamia tikkuja, mutta miellytti toki silmää

Päivitin välilehdelle "Kuution Alfa" viime kuukausina autolle tehdyt toimenpiteet työtunteineen ja euroineen. Työtunteja autoon en ehtinyt käyttää kuin vajaat 20 kappaletta (oikeasti hieman enemmän kun parin kaverinkin panos tuohon lisättäisiin) ja kustannuksia muodostui vajaat 600€, joista pääosa koostuu talvirenkaista sekä uusista takajarrusatuiloista.

Summasta puuttuu toki vakuutukset ja katsastuskulut, mutta tuosta räknättynä jokainen ajokilometri vaati polttoaineiden lisäksi 13,5 sentin rahallisen ja neljännesminuutin työajallisen panostuksen. Talvirenkaat jäivät toki uuden veroisiksi, eli todellinen korjauskulu olisi luokkaa 0,07€/km.

Jätän syvällisemmän loppuanalyysin sekä myös Alfan talviajo-ominaisuuksien analysoinnin seuraavaan postaukseen. Myös Mujunesta on havainto saatu, eli eiköhän 156:n tilannekatsaus ilmesty tänne aivan lähitunteina.

Lyhyt, mutta kiihkeä suhde 21-vuotiaaseen italiattareen aiheuttaa automiehessä luonnollisesti pientä luopumisen tuskaa, surutyö alkakoon.

Kuution 155 roikkuu myynnissä

Mujunen on ilmeisesti litistynyt Alfansa alle tai jäätynyt sen kanssa talvipakkasilla, mutta omista kuulumisista pieni tilannepäivitys.

Katsastuksen jälkeen autolle ei ole tehty mitään muuta kuin pesty, jonka jälkeen ovien lukot luonnollisesti olivat pakkasaamuna hyvinkin jäässä. Muuten auto onkin toiminut moitteettomasti. Ajomäärät ovat toki jääneet nyt vähäisemmäksi, kun "käyttöpakko" on jo poistunut ja olemme siirtyneet myyntivaiheeseen.

Nettiautossa on ilmoitus roikkunut: http://www.nettiauto.com/alfa-romeo/155/6969797

Yksi henkilö tuosta pari kertaa soittelikin ja meinasi tulla käymään pahimmoilleen kun en ollut kotona, sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Noh, vartoillaan.

Täytyy jossain vaiheessa kirjoitella hieman tarkempia talviajokokemuksia. Lisäksi jos ja kun tuo joskus kaupaksi menee, täytyy räknätä paljonko tässä turpaan loppujen lopuksi tulee.

Kuution katsastelua - yritys 2

Vuosi on vaihtunut, päivitetäänpä pitkästä aikaa tänne kuulumiset:

Katsastuksen jälkeen totesin, etten jaksa leipoa vanhoja ruosteisia satuloita, kun muutakin tekemistä riittää, joten laitoin Saksasta tilaten uudet takasatulat vajaan 200€ yhteishintaan. Onhan tuo suolainen hinta auton arvo huomioiden, mutta uudet on aina uudet.

Joulukuun jälkipuoliskolla tuli oltua hieman reissussa ja Alfakin seisoi reilun viikon pihalla pakkasessa. Hyvin lähti kuitenkin tulille kymmenestä pakkasasteesta, kun tallia kohti starttasin vuodenvaihteen jälkeen. Tavoitteena oli siis saada auto katsastuskuntoon, eli käsijarru toimintaan ja päästöt kohdilleen. Jälkimmäiseen varustauduin peräti uudella ilmanputsarilla ja tulpilla.

Nappasin matkalta Mujusen mukaan ja tallilla hän alkoi innokkaasti vaihtamaan tulppia. Samalla tuli itseltäni löysälle jääneet venttiilikopan pultit kiristettyä, mokoma kun oli alkanut vuotaa öljyä käryttäen pakosarjan päälle, katsurihan tuosta myös huomautti.

Tulpanjohtoja enemmän kuin tarpeeksi.

Itse ruuvasin vanhat satulat irti ja uudet kiinni. Jarrujen ilmaus ja käppärin vaijereiden rasvaus tuotti näppituntumalta toivotun tulokset sekä pedaaliin että käsijarrukahvaan.

Vanhaa ja uutta.

Nopein homma eli ilmanputsarin vaihto vaatikin loppujen lopuksi hieman mm. rautasahaa ja rälläkkää. Kotelo ei ollut ilmeisesti ollut vähään aikaan auki, kun pultit olivat noin ryytyneet. Samalla tuli päällisin puolin letkut ja imuputki katsottua, eikä halkeamia näkynyt. Suuntasimmekin seuraavaksi pakokaasuanalysaattorin ääreen katsomaan miltä nyt näyttää.

Katsastukseen verrattuna ei näyttänyt hyvältä, tyhjäkäynnillä jäännöshappi huiteli nyt yli 10 prosentin, jolloin ei järkeviin lukemiin tietenkään ollut mahdollisuutta. Pakoputki todettiin tiiviiksi, joten imuvuotoahan siellä piti olla. Pienen ihmettelyn jälkeen imuputken haitariosasta löytyikin selvä halkeama. Olisi alunperin pitänyt ottaa se käteen ja katsoa kunnolla, niin olisi säästynyt aikaa. Sikaliima ja sähkömiehen teippi tiivistivät mokoman tötterön.

Ei muuta kuin uutta mittausta, mutta nyt HC:t eivät olleet siellä päinkään, meinasi jo usko loppua. Noh, katalysaattorihan oli imuputkea fiksatessa ehtinyt jäähtyä, joten kierroksia koneeseen ja tippuivathan ne arvot hetkessä kohdilleen ja sain kun sainkin mukaani kelpoisat päästölaput.

Italian ihme Suomen talvessa

Tänään keli oli hivenen plussalla, joten arvelin ettei käsijarru varmaan jäässäkään ole (tuossa välissä jo vähän oli) ja kävin näyttämässä autoa konttorilla, tällä kertaa hyvin tuloksin.

Katsastuslappu kauniin verhoilun syleilyssä

Nyt leima tuli ilman huomautuksia, joten jokaisen itseään kunnioittavan automiehen nakkilistalta saan ruksia pois kohdan "katsasta onnistuneesti Alfa". Hivenen enenmmän jumppaahan tuo vaati, kun mihin omien autojen kanssa on tottunut, vaikka toki nämä viathan nyt ovat tyypillisiä autossa kuin autossa tällä ikää.

Seuraavaksi täytyykin siirtyä kisailumme viimeiseen vaiheeseen, eli auton myyntiin. Viikonloppuna vuorossa voisi olla pesu ja myynti-ilmoituksen teko. Tarjouksia saa esittää. Kirjoittelen jossain vaiheessa tänne vielä talviajokokemuksia yllättävän hyvin palvelleesta Alfastani. Sitä ennen Mujunen päivittäköön omat kuulumisensa ajantasalle.