Niin kuin Kuutio ehti jo julistaakin, olemme tällä viikolla päässeet nautiskelemaan toistemme menopeleistä. Saatesanoiksi sain Kuutiolta rohkaisevat: ”kyllä siihen tottuu”. Heti liikkeelle päästyäni ihmettelin hivenen 155:n sisävalojen toimintaa. Ehdin jo malttamattomuuttani pysähtymään bussipysäkille kokeilemaan ovatko kaikki ovet kiinni. Olivathan ne kiinni, niin kuin checkpanelkin kertoi ja kyllä ne sisävalotkin lopulta sammuivat.
Moottoritielle päästyäni nostin marssinopeuden tilanteen vaatimaan nopeuteen ja
täytyy kyllä sanoa, että maan mainiot Linglongit eivät aivan ole tasapainossa.
Mitään osia ei ilmeisesti pudonnut moottoritielle ja kyllä se tärinäkin jo
iltaan mennessä itsellänikin hellitti.
 |
| Uusissa maisemissa |
Auton ergonomia on pitkälti samankaltainen kuin omassanikin.
Jalat jäävät väkisin koukkuun, jos rattiin meinaa ylettyä kunnolla, myöskin
kaasupoljin on tarpeettoman herkkä. Samaa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa
jarruista, joissa olisi melkoisesti parannettavaa. Italialaisten autojen vilkkuviiksien
sijoittelu jaksaa kyllä aina ihmetyttää. Viiksi on sijoitettu aivan liian
etäälle ratista. Vertasin sijoittelua jäähyllä olevaan käyttöautooni ja täytyy sanoa, että Ingolstadtissa on kyllä onnistuttu tässä paljon paremmin.
Takakontin sähköaukaisu on melkoisen huvittava
ratkaisu. Sähköaukaisu on sinällään hyvä ominaisuus, mutta kuka ihme on
keksinyt sijoittaa avausnappulan hanskalokeroon? Ei voi käsittää.
 |
| Takaluukun avausnappi löytyy kätevästi hanskalokerosta |
Lisää tuntemuksia ja syväluotaavampaa pohdiskelua kokemusten karttuessa, kyllä tämä tästä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti