Mujunen: Ominaisuuksia vai pikkuvikoja?

Heti ensimmäisellä pidemmällä yhteisellä matkallamme huomasin, että oman autoni kohdalla ei välttämättä voida puhua kuumaverisestä Italialaisesta orista. Lämpömittari ei matka-ajossa näytä ihan sellaisia lukemia kuin sen on ilmeisesti suunniteltu näyttävän. Matka-ajossa moottorin lämmöt eivät nouse tavoiteltuun noin 90 asteeseen, vaan jäävät jonkin verran alle. Paikallaan tyhjäkäynnillä lämmöt kyllä nousevat oikeisiin lukemiin ja flektikin tuntuu toimivan. 

Mielessä on käynyt termostaatin vaihto pistemenetyksistä huolimatta. Osaako joku sanoa auttaako termostaatin vaihto tuohon vai elääkö noissa lämpömittari yleensä ”omaa elämäänsä”?

Toisena mainitsemisen arvoisena ominaisuutena/ vikana olen havainnut pientä nykimistä moottorijarrutuksissa, varsinkin kun kierrokset ovat alle 2000 kier./min ja kaasun päästää nopeahkosti ylös. Tämä ominaisuus on esiintynyt vain muutaman kerran yhteisellä taipaleellamme. Onko syytä huoleen vai voidaanko tätä kuvata ominaisuudeksi?

Mujunen: Pikku hifistelyä ja epäkohdat kuntoon vol. 1

Reilun viikon aikana autoon on kertynyt mitättömät 579 huoletonta kilometriä. Tähän mennessä kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Auton hinta-/laatusuhde on loistava ja polttoaineenkulutustakin voi kuvailla lähinnä naurettavaksi. Ensimmäinen mittaus antoi tulokseksi 9,6 l/100km. Lukemaa ei missään nimessä voi pitää pahana, koska ko. mittaussykli sisältää useamman Alfa Romeosta kiinnostuneen henkilön elämän ensimmäisen koeajon Alfalla. Näitä tapahtumia ei mitenkään voi kuvailla kovin taloudellisiksi.

Koska autossa ei tällä hetkellä tunnu olevan mitään akuuttia korjausta vaativaa vikaa, niin päätin ensin hoitaa kuntoon pieniä visuaalisia epäkohtia, jotka ovat häirinneet minua alusta asti. Autossa on jonkin verran naarmuja ja muita käytönjälkiä, mikä on tietysti sanomattakin selvää. Nämä virheet häiritsevät tarkan käyttäjän silmää pahasti. Hetkellisessä mielenhäiriössä lähetin Alfa Romeon varaosatiedusteluun saatavuuskyselyn paikkamaalista. Ajattelin, että tulisi ainakin kerralla oikeaa värisävyä. No tässä saamani vastaus:

”Hei,

Valitettavasti kauttamme ei ole ollenkaan saatavana paikkamaaleja Alfa Romeoon. Ei täytä EU-sertifikaatteja.

Ystävällisin terveisin,

  XXXX  XXXXXXX
  huoltomyyjä, CC
  sähköposti: XXXXX@autokeskus.fi
  Autokeskus Oy Konala
  Ristipellontie 1-9, 00390 Helsinki”

Jouduin tavaamaan vastauksen toisenkin kerran ennen kuin ymmärsin lukemani. Siis ei ole saatavilla, selvä homma. No laitoin maalia tilaukseen toisaalta, siitä varmasti lisää tuonnempana.

Autonavaimet eivät täysin vastanneet käsitystäni tyylikkäästä Italian tuotteesta. Asiaan vihkiytymättömän on täysin mahdoton tunnistaa mikä auto niiden omistajalla on. Olen jo useampaan kertaan jättänyt Alfan avaimet puolihuolimattomasti lojumaan kahvilan pöydälle, ne eivät kuitenkaan ole herättäneet toivottua huomiota, eikä ihme:

"Anonyymit" avaimet

Tällä kertaa en edes viitsinyt laittaa kyselyä Autokeskukselle, vaikka kyllä se kieltämättä mielessä kävikin. Vanha kunnon Ebay auttoi hädässä, eikä sanktiopisteitäkään kertynyt tästä päivityksestä tilille kuin noin 0,5 pistettä (11,05€). Olisihan avaimiin saanut kohtuuhinnalla kokonaan uusia kuoriakin, mutta tämä ratkaisu oli paras kompromissi sanktiopisteisiin verrattuna. Onhan nuo avaimet nyt huomattavasti tyylikkäämmät.

Kaunista

Ajetut kilometrit ja hankinnat päivitetty.

Kuutiolla positiivisia havaintoja

Viikon alussa oli pieni reissu, joten pääsin poimimaan lentokenttä -bonuspisteet. Luottoa autoon oli jo sen verran etten varannut ylimääräistä pelivaraa menomatkalle, joka sujuikin ilman murheita.

 Mujuselle evidenssiä, että Helsinki-Vantaalla on käyty.

Paluumatkalla olisi ollut hyvä sauma kerätä viisi bonuspistettä aiheesta "tuntemattomat naiset yrittävät tunkeutua autoon" ja vielä ottaa tuosta pieni maksu: lentokentällä oli noin sata metriä pitkä taksijono yöllä värjöttelemässä Helsingin julkisen liikenteen lakon ansiosta. Päätin kuitenkin nauttia Alfan kyydeistä omassa rauhassani.

Moottoritiellä ensimmäinen positiivinen yllätys oli pitkien valojen näyttämä. Xenoneihin tottuneena odotin, ettei tässä kummoisia tuikkuja olisi, mutta sangen hyvä valaistushan tuossa oli.

Apukuskin kuvaama otos ei tee oikeutta valojen kantamalle

Toinen yllätys tuli tankatessa. Takana oli 510km pääosin reipasta moottoritieajoa ja hieman kaupunkiajoa mm. Helsingissä, tavallista maantieajoa ei lainkaan. Bensavalo vilkahti jo motarin rampilla niin päätin varmuudeksi käydä tankkaamassa, vaikka neula asettui vielä liki neljännestankin kohdalle. Tankkiin ei sopinut kuin 44 litraa, joka tarkoittaa noin 8,6 l/100km -kulutusta.

Tuo on mielestäni pirun vähän huomioiden vielä, että käytettyä ajotapaa ei voi luonnehtia ainakaan taloudelliseksi. Kun mukaan saa maantieajoa, on odotettavissa siis jopa matalia seiskoja. Tämähän on taloudellisin autoni sitten vanhan 1,6 -litraisen Corollan!

Jatkoin kotimatkaa yön pimeydessä entistä tyytyväisempänä hankintaani. Nyt olisi kova into päästä kunnostamaan aiemmin mainitut pienet puutteet ajokokemuksen parantamiseksi entisestään, mutta ainakaan tällä viikolla siihen ei ole harmikseni aikaa.

Kilometrejä on nyt takana 725 kappaletta ja omat pisteet päivitetty.

Sisämelua?

Alkuarvioinnin jälkeen suoritimme tietenkin vielä sisämelunmittauksen asiaankuuluvalla välineistöllä. Päätarkoituksena oli vertailla autojemme eroja sisämelun suhteen, ei niinkään vertailla niitä muihin autoihin tai muiden tekemiin mittauksiin. 

Loppujen lopuksi tekemämme mittaukset antoivat kuitenkin hyvin samansuuntaisia tuloksia kuin esimerkiksi TM:n tekemät mittaukset:

http://tekniikanmaailma.fi/keskustelu/t5568

Kaikki asiaan vihkiytyneet tietävät, että Alfat ovat lähtökohtaisesti erittäin hiljaisia autoja. Jostakin määrittelemättömästä syystä tekemämme mittaukset, eivätkä edes Tekniikan Maailman tekemät mittaukset ole antaneet kovin mairittelevia tuloksia lajitovereillemme. (vertaa Alfa 159).

Mujunen oli ruuvannut alle puolikuntoiset Nordman- kesärenkaat, jotka eivät välttämättä ole maankuuluja hiljaisuudestaan. Kuutio oli pistänyt vielä hiukan paremmaksi. Hän oli valinnut autoonsa nuorisomuodin mukaiset 17” tuumaiset Ling Long- renkaat.

Mittasimme sisämelun 80 km/h:n ja 120 km/h:n nopeuksissa. Kahdeksankympin nopeudessa teimme kaksi eri mittausta juuri päällystetyllä ja vanhalla kuluneella asfalttipinnalla. Hyväpintaisella tiellä 80km/h mittaus meni selkeästi Mujuselle 65dB vs. 68 dB. Huonokuntoisella tiellä päädyttiin tasatulokseen 69dB. Moottoritienopeuksissa Mujusen ajopeli vei voiton selvästi 73dB/76dB. Hyvässä yhteisymmärryksessä tulimme siihen tulokseen, että 156:n äänimaailma on sivistyneempi ja melu vähemmän häiritsevää. Kaiken kaikkiaan havaitsimme, että autojemme sisämelu on varsin siedettävä hinta- ja kokoluokka huomioon ottaen. 

Kuutiolla viikko täynnä

Lauantaina oli muutama tunti käytettävissä takaluukun johtojen korjaamiseen. Liittimet sijaitsivat hattuhyllyn alla. Ensin oli otettava takapenkki ja selkänoja pois, jotka olivatkin näppärästi parilla pultilla kiinni. Tämän jälkeen sai hattuhyllyn pois tieltä ja johdot esiin.

Tämän jälkeen liittimet auki ja johdot oli helppo ujuttaa pihalle ihmeteltäväksi.

Sitten vaan tinailua ja kutistesukkaa ja piuhat takaisin paikoilleen. Vasemman sumarin lampunpohja vaati vielä pientä herkistelyä, mutta lopussa kiitos seisoi.

Pulttasin penkin ja verhoilut paikoilleen ja homma oli paketissa. Nyt myös takakontin sähköaukaisu toimii asianmukaisesti. Yksi homma tuli kuitenkin sössittyä: havainnoin heti alkuun, että toiselle rekisterikilven valolle oli sähköt ryöstetty toisesta, kun alunperin tuonne kuuluu tulla omat piuhat molemmille. Ajatus kuitenkin katkesi hosuessa ja tuo unohtui korjata niin kuin kuuluisi. Tästä on se haitta, että check panel olettaa edelleen, että toinen valo on pimeänä. Joku aikaisempi omistaja on hoitanut tämän tyylikkäästi sähköteipin palasella:

Taitavasti leikattu viisikulmainen vikavalon peittoteippi

Noh, tuo on helppo ehtiessään kunnostaa.

Myös toinen pikkuhomma tuli eteen; perjantaina osui silmään avonaisen vannerakenteen välistä tuommoinen näky:

Huomaa myös laadukas rengasmerkki

Jarrusatulan toinen kiinnityspultti siis puuttui tai oli irronnut. Toinen oli sormitiukkuudessa. Tästä jouduin kirjaamaan vikapisteen. Pulttasin satulan paikoilleen ja järkeilin, että täytynee hieman tarkastella muitakin pulttien kireyksiä. Auto on ilmeisesti projektoitu kasaan aika hätäisesti jossain vaiheessa. Toinen jarrupala oli ottanut hieman kipeää, mutta ne menee muutenkin uusiksi kunhan ehdin jarruremonttia tekemään. Mukavana puolena jarrutuntuma parani kummasti ja takapään tutina poistui.

Nyt autolla onkin siis entistä mukavampi jatkaa ajelua. Ajomatkaa viikossa on tullut 508 km ja euroja ei ole tarvinnut korjauksiin vielä kuluttaa paria kutistesukkaa enempää. Toisaalta vikapisteitä ei tarvitsisi ihan samaa tahtia jatkossa tulla, vaikka pikkuhommista onkin ollut kyse.

Huoltohommia Mujunen vol1

Alfa on toiminut kilpailun alkuajan moitteitta, mutta pääsinpä minäkin sentään tekemään paljon kaipaamiani huoltohommia.

Tilanne sama kuin Kuutiolla eli palaneen polttimon merkkivalo paukahti palamaan. Tässä vaiheessa täytyy antaa pisteet Kuution auton hienostuneelle järjestelmälle joka kertoo minkä valon polttimo on palanut, siis ainakin jos se toimisi oikein.. Pikaisella tarkastelulla havaitsin, että kuskinpuoleinen parkkipolttimohan se sieltä on palanut. Järjestelmähän toimii siis moitteitta!

Polttimo pois ja uusi tilalle. Noinhan se yleensä menee. Vaikka omistankin hyvin kohtuullisenkokoiset räpylät, niin voidaan sanoa, että parkkipolttimon vaihtoon nekin vaikuttivat liian suurilta. Polttimon vaihtoaukon olisi ehkä voinut mitoittaa vähän suuremmaksikin, mutta onnistuuhan se tuostakin lävestä. Uuden polttimon myötä sammui tietenkin ”vikavalokin”.

Kun vauhtiin oli päästy, niin päätin tutustua samalla toimimattomaan avaimeen. Lähdin liikkeelle niinkin massiivisella huoltotoimella kuin patterin vaihdolla. 

Vanha pois ja uusi tilalle. Tässä ei tarvittu sen suurempia sadetansseja ja avain toimii jälleen. Aikaa näihin huoltoihin meni kokonaisuudessaan 0,5 tuntia. 

Kuutiolla pikkuhommia

Mujunen raportoikin jo viikonlopun koeajosta. Kirjoitus sisälsi tarpeetonta panettelua, mm. mainittu ”alkuhuolto” oli vain pesun jälkeinen luonnollinen kuivaustoimenpide. Itse hämmästyin lyhyen testilenkin perusteella, miten samantuntuinen ajettava 156 oli omaan kulkupeliini verrattuna. Päällimmäisenä mieleen jäi hivenen parempi moottorin alavääntö ja reipas etupään kolina.

Rivien välistä onkin havaittavissa selvä harmistus siitä, että Mujusen autossa ei mainittavaa lisäarvoa omaani verrattuna ole, eikä budjettia myöskään jäänyt tarvittaville auton parannustoimenpiteille.

Tästä päästäänkin sujuvasti 155:n kuulumisiin, sillä alkuviikosta laite tarjosi ensimmäisiä mahdollisuuksia pienille parannustoimenpiteille: keskikonsolin mainioon check paneliin syttyi takasumuvalojen varoitusvalo:

Samanaikaisesti sumuvalojen merkkivalo syttyi myös mittaristoon. Niinpä olikin odotettavissa että kyseessä ei olisi pelkkä palanut polttimo tai sulake, varsinkin kun en sumuvaloja ollut päälle siis laittanut.

Takaluukusta oli pimeänä sumuvalojen lisäksi molemmat rekisterikilven valot. Rekisterikilven valojen liittimet kun otti irti, niin sumuvalon merkkivalo paloi vaikka virrat oli pois päältä. Sulakkeiden tsekkauksen jälkeen purin takaluukun verhoilun pois jotta sain piuhat esiin:

Sitten mittailin ja ihmettelin ja mittailin uudestaan ja ihmettelin lisää. Rekisterivalojen maa näytti ensin olevan kunnossa mutta pienen heiluttelun jälkeen ei. Sumuvalot menivät samalla maajohdolla saranan läpi ja sieltä löytyikin nippu katkenneita johtoja:

Tyypillinen vikahan tuo on monissa muissakin autoissa. Samassa nipussa on myös takaluukun aukaisun johdot, saapa senkin ehkä toimimaan sitten. Sinänsä johtosarjoja ei näemmä ole pahasti räpelletty, piuhojen värit täsmäsivät sähkökaavioihin. Vedin maan väliaikaisesti koriin ja jo alkoi pelittämään:

Homma jäi tuohon vaiheeseen. Seuraavalla kertaa täytyy kaivaa johtojen toiset päät esiin ja korjata piuhat asianmukaisesti, mm. vasemman sumuvalon ja peruutusvalon plussa on vielä poikki. Tästä tuli ensimmäinen vikapiste, mutta mukavia ajokilometrejäkin on kertynyt sunnuntain aloituksen jälkeen jo tasan 300 kappaletta.

Toimenpiteet päivitetty oman auton sivulle ja pistetilanne omalle sivulleen.

Mujusen tyypit 155:lla

Sunnuntain alkuarvioinnin jälkeen suoritimme pienet koeajot toistemme autoilla, vähän niin kuin maistiaisiksi siitä mitä tuleman pitää.  Tietenkin myös ”salaa” naureskelimme toistemme hankinnoille, molemmat vielä selkeästi uskovat omaan voittoonsa. Pienen ajoonlähtöhuollon ja alkutarkastelun jälkeen hyppäsin Kuution 155:n kuskinpukille. Penkki tuntui olevan ryhdissään, mutta ratista jää varmasti tikkuja käsiin jo kisan aikana.

Moottori totteli nöyrästi pyyntöäni ja käynnistyi ilman ongelmia. Täytyy kyllä sanoa, että moottorin äänimaailma ei aivan vastaa oman V6:ni murinaa. Melua ei parhaalla tahdollakaan voi kuvata kauniiksi kehräykseksi. Aloin jopa ajatella, että pitäisiköhän tuo nollaa näyttävä öljynpainemittari sittenkin paikkansa.  Sama venttiilikoneiston ääni kyllä kantautui korviini jo Ahvenistolla Kuution kurvatessa paikalle, joten kai siellä ainakin vähän öljynpaineita on kun ei ole vielä kiinni leikannut. Ehdotin varovasti tutustumista venttiilien säätöön.  Muuten täytyy kyllä sanoa, että auto toimi yllättävänkin hyvin. Alusta ei juuri kolissut ja alle 100 km/h:n vauhdeissa auto tuntui jopa mukavalta ja hiljaiselta. Moottoritielle liityttäessä hymyilin tyytyväisenä, mutta en suinkaan räjähtävälle voimalle, vaan usealla pisteelle jotka tulen saamaan suorituskykymittauksissa. Pakko kuitenkin myöntää, että tämänkin Alfan ajo-ominaisuudet ovat loistavat moneen muuhun aikakautensa autoon verrattuna.

Ajon jälkeen kiitin kohteliaasti kilpakumppania nautinnollisesta koeajosta. Samalla mietin, että ovat siellä italialaiset insinöörit tehneet pitkää päivää 90-luvun loppupuolella ennen 156:n julkaisua, niin eri aikakaudelta auto tuntuu olevan. Olenkin entistä tyytyväisempi hankintaani.

Kilpailun aloitus

Eilen oli sopivasti Club Alfa Romeo Finland ry:n ratapäivä Ahvenistolla (hienommin sanottuna Cuore Sportivo IV Ahvenisto). Paikalle oli saapuva kokoontumisajojen merkeissä myös Alfa Romeo-Entusiasti Finlandesi ry:n jäsenistöä. Päätimme luonnollisesti, että juuri tämä on oikea aika ja paikka autojemme alkuarvioinnille.

Varikolle kokoontui kattavasti kaikenikäistä hienoa kalustoa.

Peräytimme autot varikolle vierekkäin arviointia varten. Luvassa olisi siis autojen visuaalinen tarkastelu mm. korimallin klassisuuden ja autojen yleisen habituksen perusteella.

Päätuomariksi rekrytoimme varikolta Arefin ajokierrokselta saapuneen molempien merkkikerhojen jäsenen, jolla on taloudessaan kolme Alfa Romeo -merkkistä henkilöautoa. Totesimme että kompetenssia olisi siis tarkoituksiimme riittävästi.

Saimme muut autoistamme innostuneet hätisteltyä hieman sivummalle, jotta päätuomari pääsi rauhassa perehtymään laitteisiimme.

Tuloksissa 155 sai odotetusti paremmat pisteet korimallin klassisuudesta, mutta pääosin muuten yleiskunnossa vaaka kallistui odotetusti 156:n suuntaan.

Tuomari vaati antaa bonuspisteen Mujusen Alfan hienokuntoisesta konetilasta:

Kuution 155:n kuljettajan selkänojan takataskusta löytyi kattava sulakelajitelma, tämä palkittiin myös bonuspisteellä:

Allekirjoittaneen mielestä myös verhoilun hieno struktuuri olisi ansainnut muutamia lisäpisteitä.

Varsinaisen tuomariarvioinnin lisäksi kävimme läpi autojemme viat pisteytystä varten. Kuutiolla alkutilanteessa sähkölaitteista tuomittiin toimimattomaksi: kuskin ikkuna, peilien säätö, kello, öljynpainemittari (välillä) sekä takaluukun sähköaukaisu. Yhteensä -5 pistettä. Mujuselta kuskin penkinlämmitin ja toisen avaimen kaukosäätö eli vain -2 pistettä.

Muihin vikoihin kirjasimme Kuutiolle alustan tärinän ja toimimattoman oik. takaoven sisäpuolen aukaisukahvan, eli -2. Mujusella vain koliseva etupään alusta eli -1.

Kokonaispisteet tässä vaheessa olivat 16 - 4 Mujusen hyväksi (tarkempi listaus löytyy välilehdeltä Pistetilanne). Kuitenkin hänelle kirjattiin korjauskustannuksiin heti alkuun rengashankinnoista -15 pistettä, joten kokonaistilanne kilpailun alussa on maltillisempi 1 - 4. Toiseen kertaan jääneet suorituskykymittaukset saattavat kyllä hieman keikauttaa tilannetta.

Alkuarviointi on nyt siis tehty, kiitokset siitä tuomarille! Kilometrilukemat on otettu ylös ja molemmilla ruutuvihkot hanskalokerossa. Tästä se lähtee...

Kuution kisavalmistelut

Mujunen ilmoitti että on saanut kesärenkaat alle ja kilpailun aloitus sopisi sunnuntaille. Näinpä tutustuin illalla auton muotoihin nopean pesun merkeissä. Muutamia auton historiasta kertovia käytönjälkiä maalipinnasta löytyi, mutta kokonaisuuten koppi suorastaan miellyttää silmääni

Tunneside alkaa muodostumaan

Jalkatilasta löytyi sähköhässäkän lisäksi ohjauspyörän korkeussäätö

Hyväkuntoinen vanne. "Hifi"-kaapelit, tummennetut takalasit ja Remuksen takapönttö kielivät nuorisokäytöstä jossain vaiheessa auton taivalta.

Penkit täytyy vielä pestä jossain vaiheessa, mutta päätin mennä alkuarvosteluun liikoja puunaamatta, kilpailun hengen mukaisesti.

Kuutio auton ostossa vol 2

Perjantain autonhakureissua odotellessa opiskelin netistä että vuonna -93 Alfa Romeo 155:a rekistreröitiin Suomeen tasan yksi kappale. Kyseessä on ensimmäinen Fiat -pohjainen Alfa, perustana Tipon "pohjalevy". 155 on faceliftattu -95, jolloin lokareihin on tullut pullistukset. Tuleva yksilöni olisi siis alkupään kapeampaa mallia ja uitettu Saksasta. Alankomaiden Alfa 155 -klubin mukaan "The early narrow body cars are now quite a rare sight."

Näillä mahtavilla taustatiedoilla sivistyneenä lähdimme vaimokkeen kanssa autoa ostamaan. Perille saavuttuamme reipas myyjä esitteli auton päällisin puolin.

(c) Myyjä

Ulkokuori oli juuri kuvatun mukainen tai jopa parempi. Suurin visuaalinen poikkeama oli konepellistä kuoriutuva maali.

Kovassa vauhdissa voi maalikin antautua

Sisusta oli yllätyksekseni tosiaankin lähes virheetön. Tai no kuskin jalkatilassa oli jotain ylimääräisiä johtovirityksiä, mutta ajattelin ettei ne Alfan sähköt moisesta ainakaan huonommaksi ole mennyt.

Pikaisen visuaalisen tarkastuksen jälkeen lähdimme pienelle koelenkille. Auto toimi hyvin. Nopeusriippuvaista tutinaa oli havaittavissa, mutta tyypiltään ei mielestäni pelkästään vanteista tai renkaista johtuvaa. Lisäksi jarrut eivät enää aivan vastanneet Hollannin harrastajien kuvausta:

Braking is by servo assisted disks all round and these were, when the cars left the factory, almost too light with first time drivers tending to plaster themselves all over the windscreen.

Auto on välissä seissyt pitkän tovin ja jarrusatulat olivat melkoisessa ruosteessa. Lenkin jälkeen takajarrulevyt olivat sangen kuumat. Askartelulistalle olisi siis luvassa pientä fiksausta tuon suhteen. Takakontissa oli valmiina kuvatun mukaiset - eli aikas valmiit - talvirenkaat. Mutta positiivisena yllätyksenä käypäisen näköisillä orkkisaluvanteilla.

Eipä siinä mitään, auto vastasi tarkoin puhelimessa kerrottua joten laskin setelit käteen ja noin klo 18:40 oli Alfa ostettu! Edessä olisi noin 1,5 tunnin kotimatka.

The interior of the car is functional and sporty with a very nice steering wheel, and clear and comprehensive analogue instruments. (http://www.alfa155club.nl/drupal/nl/history)

Öljynpainemittarin lukema ei kotimatkalla ollut ihan toivotussa haarukassa, mutta arvelin ettei tuohon kannata ihan absoluuttisena totuutena suhtautua.

Alfani palveli kotimatkan ilman mainittavia murheita. Ajettavuus ja ohjaustuntuma olivat suorastaan positiivisia yllätyksiä. Nyt ostos saa odottaa pihassa kilpailun ajo-osuuden virallista aloitusta, joka onkin ilmeisesti edessä hyvinkin pian.

Kiitokset Huittisiin hyvin hoidetuista kaupoista!

Mujusen toinen vaihtoehto

Keskiviikkona otin malttamattomana pienen varaslähdön töistä ja suuntasin kaverin kanssa kohti Keuruuta. Olin jo oikeastaan varma, että minusta tulee tänään Alfa-mies. Pienen arpomisen jälkeen löysimmekin melko sujuvasti perille. Paikan päällä meitä vastassa oli jo puhelimessa asialliseksi osoittautunut pitkän linjan Alfa-harrastaja.  Olin jo ennen auton näkemistä erittäin luottavainen, että kaupat tulevat syntymään. Vielä varmemmaksi asiasta tulin kun näin auton tallissa. Auto näytti siistiltä eikä sen alla näkynyt mitään ylimääräisiä lätäköitä. Myyjä peruutti auton pihalle ja pikaisen silmäilyn perusteella auto näytti ennakkotietojen mukaiselle. 

Ulkoa

Ja sisältä

Siis Alfa käyntiin ja koeajoille. Moottorin sporttisen äänimaailman lisäksi saatoimme havaita pientä narinaa ja kolinaa etujousituksesta. No sehän ei menoa varsinaisesti haittaa ja siitäkin oli jo etukäteen varoitettu. Budjettini mukaiset Hakkapeliitta 2 talvirenkaat tuntuivat juuri niin hyvälle kuin ne vain voivat tuntua eli eivät kovin hyvälle. Noin kilometrin koejaon jälkeen palasimmekin paperihommiin kahvipöydän ääreen. Kunnon kahvittelun jälkeen nostimme takakonttiin hintaan sisältyneet peltivanteet ja samalla myyjä ystävällisesti vielä vaihtoi autoon siihen paremmin sopivan ”jalopuisen” keskipaneelin. Täytyy kyllä todeta, että en ole koskaan muissa autopiireissä tavannut yhtä asiallista ja avuliasta toimintaa. Suuret kiitokset siitä.

Kotimatka sujuikin loistavasti. Matkalla ihmettelimme oikein kahteen mieheen kuinka hyvän hinta-/ajo-ominaisuus-suhteen tämä laite oikein tarjoaakaan. Pimeyden jo laskeuduttua jätin auton pajan pihaan odottamaan kesärenkaita. Pitkän päivän jälkeen painuin pehkuihin onnellinen Alfamiehen hymy kasvoillani.  Olin erittäin tyytyväinen hankintaani.

Mujunen seuraavaa vaihtoehtoa haeskelemassa

Ensimmäisen ehdokkaan ja hyvin nukutun yön jälkeen palasin Nettiauton tarjontaa tutkailemaan. Keskitin huomioni pelkästään 2,5-litraisen koneen omaaviin 156:iin. Nettiautosta eikä muistakaan foorumeista löytynyt ainoatakaan ajokuntoista yksilöä alle 2 K€:n. Päätin kuitenkin, että sellainen on saatava. Keuruulla näytti olevan myynnissä ainakin kuvissa erittäin hyvännäköinen yksilö. Ilmoituksen perusteella auto oli erinomaisesti huollettu, hiljattain katsastettu ja kaiken pitäisi toimia, LOISTAVAA. Vähemmän loistavaa tosin oli hintapyyntö joka oli 2700€, tosin ilmoituksen lopussa mainittiin nettohinnaksi 1900€ ilman alumiinivanteita.

Kuva Nettiautosta

Puhelin rohkeasti käteen ja lisätietoja kyselemään. Myyjä kuulosti puhelimessa erittäin asialliselle ja autokin varsin loistavalle. Oli siis aika kokeilla kepillä jäätä ja aloittaa hintaneuvottelut. Päätin heti alkuun kertoa myyjälle rehellisesti tilanteen: meillä on tulossa kilpailu, voin maksaa tästä 1500€. Hetken epäuskoinen hiljaisuus ja toteamus, että se ei nyt kyllä ihan riitä. Selitin että voisimme jopa tehdä niin, että ostan auton pelkillä peltivanteilla 1500€:lla, ja ostan häneltä sitten 200€:lla talvirenkaat autoon. Olin näet saanut tietooni, että Kuutio on todennäköisesti hankkimassa vanhemman vuosikerran laitetta ja vaikka saisinkin heti hankinnan yhteydessä virhepisteitä, niin saisin menettämäni pisteet varmasti takaisin suorituskykymittauksessa.

Useamman tekstiviestin ja muutaman puhelun jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin yhteisymmärrykseen hinnasta. Taisipa myyjä minua kylähulluiksikin kehua, mutta eipä se mitään jos pääsisi tosiaan nöyryyttämään Kuutiota lähes tuoreella Alfalla. Kyseessä oli siis 2001-mallinen isolohko, jolla oli ajettu ainoastaan 188 tkm, huollettu ja katsastettu. Sovimme treffit keskiviikoksi.

Kuutio auton ostossa vol. 1

Kuulin että Mujunen olikin jo aktivoitunut viikonloppuna Alfan haussa, joten päätin menetellä samoin.

Nettiautoa oli tullut ajoittain seurailtua. Havainnoin että 156 on tusinamalli, niitä oli tarjolla pirusti. Ounastelin että Mujunen tulee moiseen sortumaan ja itsellä hakukriteerinä olikin kaikki muut mallit paitsi tuo. Eniten olin kiinnostunut viimeisestä takavetomallista eli 75:sta, mutta näytti että ajokuntoisia yksilöitä ei tuohon budjettiin oikein oikein tarjolla.

Maanantai-iltana havainnoin Nettiautosta vm -93 155:n joka näytti juuri sopivalta tarkoituksiini (lukuunottamatta kaameita tingelitangeli-vanteita). Opiskelin netistä että tässä on vielä Alfan ketjukone. Lisäksi malliin sisältyy asianmukaista motorsport-perintöä, voittihan Nicola Larini DTM-kaudella -93 puolet kisalähdöistä kyseisellä kopalla. Totesin että tämä on juuri hyvä kompromissi. Foorumijuttujen perusteella näihin saattaisi ilmaantua kaikkea mukavaa askarreltavaakin, mutta kilpailusääntöjen sallimaan 1500 euron budjettiin jäisi sopivasti korjausrahaa ilman miinuspisteitä.

Soitin tiistai-aamuna myyjälle, jonka mukaan sisusta olisi ehjä ja maalipinta melko hyvä muutamia ruosteenalkuja lukuunottamatta. Tiedossa olevia vikoja oli kuskin sähkölasi, peilien säätö ja toistuvasti palanut vilkun sulake. Kesärenkaat olivat kelpoisat mutta talvirenkaista nastat jääneet matkalle. Ajolleen auto olisi hyvä lukuunottamatta pientä vanne/jarrutärinää. Alfalla oli hiljattain käyty jopa Hyvinkäällä asti ilman tienpäälle jäämistä, joka herätti toki kovasti luottamusta. Katsastus oli suoritettu pitkän seisonnan jälkeen kesäkuussa, mutta uusi leima olisi haettava jo tammikuun loppuun mennessä. Hyvä sinänsä, Alfan katsastus toisi kilpailuun mukavaa lisämaustetta.

Hittoako sitä arpomaan. Päätin toimia nopeasti, jottei ainakaan Mujunen ehdi näin mainiota laitetta ensin hankkimaan. Hinnaksi sovittiin puhelimessa 800€ tai 750€ mikäli jotain kertomatta jäänyttä oleellista vikaa löytyisi. Sovin tulevani paikan päälle perjantaina kello 18. Katsotaan silloin lunastaako auto odotukset vai onko luvassa heti joku mukava tienvarsikorjaus!

Mujusen ensimmäinen vaihtoehto

Edellisen pihakirppikseltä hankitun auton myynnin jälkeen olikin aika aloittaa kilpailuvälineen etsintä toden teolla. Tietenkin olen helmikuusta asti tarkkailut nettiauton Alfa tarjontaa lähes päivittäin ja todennut, että on mahdollista ostaa ainakin jonkinlainen Alfa kilpailusääntöjen mahdollistamalla budjetilla. Nyt oli siis aika aloittaa konkreettiset toimenpiteet! 

Nettiautosta löytyikin muutamia 156:a oikeassa hintaluokassa, ja olihan siellä muutama muukin kiinnostava vanhemman vuosikerran laite. Päätin kuitenkin tämän hetkisestä elämäntilanteesta johtuen, että panostan tällä kertaa kilpailulaitteen luotettavuuteen.  Harmikseni kaikki 156:t olivat kuitenkin täysin alamittaisella moottorilla (alle 2,5). Seuraavaksi sitten Tori.fi auki, mutta tilanne oli lähes sama. Sieltä löytyi kuitenkin melko kiinnostavanoloinen 156 2,0TS joka oli tullut samana päivänä myyntiin ja sijaintikin oli oikea eli Tampere!

Puhelin käteen ja sovin, että olen tunnin sisällä pelipaikoilla. Puhelimessa ja ilmoituksessa autoa oli mainostettu siistiksi, ja täysin toimivaksi. Kilometrejä mittarissa on ainoastaan noin 220tkm, ja leimakin tuore. Kohta parkkeerasinkin jo polkupyöräni Ferrarinpunaisen kaunokaisen viereen. Autossa piti kaiken hyvän lisäksi olla uusi akku, ja kaikki muutenkin kuosissa. Nopean ulkokuoren tarkistelun jälkeen kävi nopeasti selväksi, että meillä on myyjän kanssa vähän eri näkemys auton siisteydestä. NO pikku lommot, naarmut ja ruoste ei tässä kilpailussa menoa haittaa, joten ei muuta kuin kone tulille ja kuuntelemaan miltä Italian ylpeyden voimanpesä kuulostaa. Ensimmäisenä yllätyksenä oli moottorin hiljainen ääni, tai oikeastaan se, että edes startin solenoidi ei naksahtanut. Virta oli mystisesti kadonnut johonkin.  Auto oli myyjän mukaan seissyt puolitoista viikkoa, joka oli ilmeisesti liian pitkä aika. Myyjältä löytyi kuitenkin toinen akku, ja kaapelit, joilla Alfa heräsi nöyrästi tulille. Moottori kävi ihan nätisti, ja kaikki tuntui toimivan. Tai no, olihan siinä perusjuttuja rikki kuten takaoven kahva jne, mutta ei mitään ajoa haittaavaa. Auto oli poistettu liikennekäytöstä, joten kovin mittavaa koeajoa en pystynyt suorittamaan, mutta lyhyen siirron perusteella auto tuntui teknisesti ihan ehjältä.  Pieniksi miinuksiksi täytyy tietysti laskea mittarilukema (249tkm!) ja jo toukokuussa vanhaksi menevä leima.  Positiivisia puolia olivat puuratti, hyväkuntoiset renkaat ja melko siisti sisusta. 

Nettiauto tyyliin: Ei kuvan auto, mutta lähes vastaava.

Pienen hintaneuvottelun jälkeen kävi selväksi, että autosta olisi pitänyt maksaa sääntöjen sallima maksimihinta. Jos auto olisi ollut siistimpi, olisin ehkä voinut sen jopa ostaakin. Ajattelin että akunkengän irrotus aina yöksi on varmasti ihan normaali toimenpide Alfa- miehille. Poistuin kuitenkin paikalta mietiskelemään asiaa. Hankinta-aikaa on vielä niin paljon jäljellä, ettei kannata hätiköidä.

Tämä oli kuitenkin minulle merkittävä ilta, sillä tiettävästi olin istunut elämäni ensimmäistä kertaa Alfa Romeon kuskinpukilla! Kyseinen yksilö ei kuitenkaan onnistunut sytyttämään ostohalujani ja päätin oikeastaan heti auton nähtyäni jatkaa paremman yksilön etsintää. Kyllä se oikea vielä osuisi 

kohdalle…

Alfa Romeo -kisailun tausta

7. helmikuuta kuluvaa vuotta ystäväni Mujunen lähestyi allekirjoittanutta seuraavalla sähköpostilla:

Jeremy Clarkson said: "You're not a true petrolhead until you have owned at least one Alfa"

Tarvitseeko sanoa muuta?

Koska me molemmat ainakin esitämme olevamme “kovia” automiehiä, niin vihdoinkin on aika lunastaa lupaukset, ja ottaa askel eteenpäin. Eli lyhyesti molempien täytyy ostaa Alfa Romeot, ja käyttää niitä jokapäiväisinä käyttöautoina 3 kuukauden ajan. Maksimi budjetti on 1500€.

Ehdottaisin että aloittaisimme kilpailun jo lähiaikoina, jotta saamme kokemusta myös Alffojemme talviominaisuuksista. Kävisikö aloitus ajankohdaksi kuluvan kuun viimeinen päivä? Tässä olisi vielä hyvin aikaa täsmentää kilpailun säännöt, ja sopia palkinnosta.

Mitä olet mieltä tästä aikataulusta?

Haasteeseenhan oli tietenkin pakko tarttua, mutta kesän rata-autoilukilpakauteen vedoten sain ajankohdan lykättyä syksyyn. Sovimme että autot hankitaan syyskuussa ja käyttöaika olisi 1.10-31.12. Sovimme syyskuun alussa arvostelukriteerit (ks. välilehti Kilpailun säännöt) ja aloimme valitsemaan sopivia ajokkeja.

Mainittakoon, että molemmilla kilpailijoilla on sekä käyttö- että harrasteautoina saksalaisia laatumerkkejä eikä minkäänlaista aiempaa kokemusta Italian tuotteista.

Tälle sivustolle kootaan siis kahden "automiehen" (Mujusen Simo ja Kuutio) Alfa-kokemukset 3kk kilpailun ajalta.