Mujunen arveli, että olisin kovastikin ihastunut 155:een. Hyvin sujuneesta talvesta huolimatta yksi asia kuitenkin pilasi täysin kokonaisuuden.
Testimme ajankohta oli sellainen, että italialaisten kaunottariemme toiminta talvikelissä ja pakkasella tulisi myös koeponnistettua. Mitään hirmuisia pakkasia ei kohdalle osunut, mutta runsaasti -10...-15°C lämpötiloja ja lumikeliä kumminkin.
Autoon pääseminen ei itselläni muodostunut siinä määrin ongelmaksi kuin Mujusella. Kuskin lukko oli monesti jähmeä, lukkopesän suojalipare ei oikein ollut kohdillaan ja sinne pääsi kosteutta. Ainoastaan kerran jouduin hieman lämmittelyhommiin, kun auton pesun jälkeen iski pakkasaamu. Lukot ja kahvat toimivat kyllä kokonaisuutena oikein hyvin.
Käynnistyvyydessä ei ollut mitään ongelmaa, aina laakista käyntiin ja tyhjäkäynti oli kylmänäkin hyvin tasaista. Talvella olisi tietenkin suotavaa, että autossa tarkenee istua. Penkinlämmittimiä autossani ei ollut, mutta moottori lämpesi kiitettävän nopeasti ja kabiinissakin tarkeni jo lyhyen ajon jälkeen. Minkäänlaista lohkolämmitintähän tässä yksilössä ei ollut, eli täysin kylmästä aina lähdettiin. Eli täysin toimiva talviauto kyllä. Kosteammilla keleillä auto tosin muistutti välillä höyrysaunaa, ilmanvaihto ei toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla.
Talviajamisen kannalta Alfassa oli potentiaali kohdillaan: toimiva alusta, ei erikseen poiskytkettäviä sutimisenestoja tai hienouksia, vain mies ja auto. Edes ABS:iä ei vielä tässä laitteessa ollut omaa suoritusta suodattamassa. Mutta... Taisin jossain syksyn postauksessakin mainita jo, että edellinen etuvetoinen autoni on jostain vuosikymmenen takaa, jolloin - vertailupohjaa mielenkiintoisempiin autoihin saadakseni - omistin lyhytaikaisesti Toyota Corollan - asia, josta Mujunen jaksaa tarpeettoman usein muistuttaa (varsinkin kun hän itsekin on vanha japsiautoilija).
Tuskaa lievittääkseni investoin vieläpä Alfaan uudet nastarenkaat, mutta ei se mitään auttanut; puskeminen on raivostuttavaa. Vauhtiin päästyä 155 kyllä kääntyili ihan hyvin, kun kikkaili painoa etuakselille. Käytännön ajossa risteyksistä lähdettäessä, tai esimerkiksi usein ajoreitilläni olevasta kiertoliittymästä loivaan ylämäkeen kiihdyttäessä toisen etupyörän sutiminen oli äärimmäisen rasittavaa. Kovasta yrityksestä huolimatta en onnistunut löytämään talvikelillä ajamisesta minkäänlaista nautintoa.
Hyvänä puolena tuo kiukutus osaltaan lievitti myymisen tuomaa tuskaa. Tulipahan vahvistettua vanha muistikuva, että etuveto ei vaan talvella omalla kohdallani toimi sitten yhtään.
Pakollisen testijakson päätyttyä hymy olikin korvissa asti, kun pitkästä aikaa pääsi ajamaan autolla, jossa voimaa välittyy myös taka-akselille.
