Kuutiolla talvikausi aloitettu

Viikonloppuna oli pakko vaivautua vaihtamaan hankkimani talvirenkaat alle.

Renkaita vaihtaessa tuli todettua, että tämän yksilön korin vääntöjäykkyys ei taida olla ihan Nicola Larinin DTM-auton tasolla: nostin koko kylkipuoliskon kerralla ilmaan hallitunkilla etummaista nostopaikasta ja päätin sitten vielä varuiksi nypätä käppärin päälle. Oven aukaisu vaatikin pienen riuhtaisun ja takaisin kiinnihän se ei enää mennyt. Lukkokappaleet eivät osuneet ihan kohdakkain.

Talvirenkaat asennettiin alkuperäisvanteille, joilla varustettuna auto onkin huomattavasti asiallisemman näköinen mielestäni.

Suttuinen kuva likaisesta autosta kadun varressa.

Kierros laadukkaita nastarenkaita vannetöineen kustansi 280€ ja työaikaa renkaiden vaihtoon hukkui 0,5h. Edellisenä viikonloppuna tehty takajarrujen herkistely poisti osan tutinoista, talvirenkaiden vaihto kaikki loputkin. Nyt autolla onkin huomattavasti mukavampi ajella.

Kuution jarrukunnostelua

Kuten Mujunenkin testiviikolla huomasi, eivät 155:n jarrut olleet oikein iskussa. Edessä jarrut olivat OK mutta takana ei tapahtunut oikein mitään, eikä käsijarrukaan purrut.

Viime perjantaina ehdin lopulta tallille puuhaamaan. Muut osat eivät ehtineet saapua, joten olin varustautunut vain uusilla jarrupaloilla. Arvelin että tästä saattaisi muodostua ongelma, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Vasemmalla puolella mäntä ei tahtonut oikein liikkua ja käsijarruvivusto ei liikkunut milliäkään, joten satula täytyi ottaa pöydälle.

Itse mäntä oli yllättäen ihan hyvässä kunnossa

Ehjä mäntä

Putsauksen ja herkistelyn jälkeen käsijarrukin lähti pelittämään. Vasemmalla puolella liukutapit olivat hyvät, joten ei muuta kuin uudet palat paikoilleen ja satula kiinni.

Oikealla puolella käsijarruvipu liikkui hienosti ja mäntäkin meni sisään sormin pyörittämällä. Sen sijaan toinen liukutappi ei liikkunut mihinkään, joten se täytyi yrittää saada liikkeelle.

Tappi antautui

Yrityksen tuloksena tappi meni tietenkin poikki. 

Tappi jupatissa

Katkenneen tapin irroittamiseksi porasin carrieriin lyömätuurnalle sopivan reiän...

Hivenen lämmitystä...

Tarjousolutta...

Ja sitkeää hakkaamista tuurnan kanssa

... niin irtosihan se.

Tallilta sattui löytymään sopivasti käytetty liukutappi, joten jarrun sai kuntoon. Tein tuurnan reikään vielä kierteet ja ruuvasin pikkuruuvin täytteeksi, niin ei pääse lika heti liukutappia ryydyttämään.

Sitten hieman putsausta, satula kasaan ja paikoilleen sekä käsijarrun vaijeri sopivaan kireyteen sekä jarrut ilmaten. Kokeiluiden perusteella katsastuksen ei pitäisi nyt takajarruista jäädä kiinni.

Samalla kertaa tutkailtiin hieman peilien säädön ja kuskin ikkunannostimen toimimattomuutta.

Ikkunannostimen katkaisijat todettiin toimiviksi, vikaa täytyy metsästää syvemmältä. Peilien säätökytkintä testattaessa sulake paloi pari kertaa. Katkaisin on ilmeiseti avattu ennenkin, sillä sisältä pitäisi löytymän kolme tuommoista paininkärkeä, mutta tässä yksilössä oli tallessa vain kaksi:

Tässä vaiheessa ilta oli kuitenkin sikäli pitkällä, että tarkempi näprääminen katsottiin parhaaksi jättää toiseen kertaan. 

Autolle tuli myös tehtyä yleissilmäily katsastusta varten. Oikean puolen vetarin suojakumit ovat rikki, ne on vaihdettava ennenkuin nivelet rikkuu. Samaten yksi taakse tuleva jarruputki on paikoin pinnastaan korroosion syömä, se on siinä rajoilla vieläkö vuoden kestäisi.

Hivenen on siis hommia vielä luvassa ennenkuin konttorille kehtaa mennä. Enemmän tai vähemmän tehokasta työaikaa tuli käytettyä noin 5h ja jarrupalat + -nesteet kustansivat 22,80 €.

Mujusen perheauto

Niin kuin edellisestä päivityksestäni on pääteltävissä, kasvoi kuljetuskapasiteetin tarve pari viikkoa sitten merkittävästi. Jatkossa autoon täytyisi mahtua myös kaikki pikkuihmisen kuljettamiseen tarvittava välineistö. Jäähyllä olevan käyttöauton kanssa tämä ei tuottaisi kovin suuria haasteita (Audi A6, Avant), mutta Alfan kuljetuskapasiteetti on vähän rajallisempi. Vakuuttelin kotona jo hyvissä ajoin, että ei hätää, kyllä me sinne ihan hyvin mahdumme ja se pitikin paikkansa.

Olin jo aiemmin katsellut pelon sekaisin tuntein meille hankittua turvakaukaloa (Akta Graco). Ajattelin salaa mielessäni, että tuo ei kyllä mitenkään tule mahtumaan Alfaan.  Yllättävän hyvin se turvakaukalo kuitenkin sujahti paikoilleen.

Eihän tuohon etupenkille ihan hirveästi tilaa jää, mutta kyllä siihen juuri mahtuu. Vielä kun kuljettaja hivenen karsii omista tiloistaan, niin kuljettajankin taakse mahtuu istumaan. Turvakaukalo ei siis ole ongelma.

Rattaiden suhteen olin vieläkin skeptisempi. Hankitut Emmaljunga duo edge combi- rattaat muistuttavat ulkomitoiltaan lähinnä kottikärryjä. Niiden ulkomittoja tutkaillessa tiesin jo kokeilemattakin, että ne eivät tule mahtumaan takakonttiin millään keinolla. Pakkohan niitä kuitenkin oli testata kun tarvetta liikkumiselle kuitenkin on tulossa.

No eiväthän ne sinne takakonttiin mitenkään mahdu. Oli siinä taas muutamalla naapurilla hauskaa kun seurasivat silmä kovana tätä pakkausnäytöstä. Mielessä kyllä kävi vaunujen rungon purkaminen pienempiin paloihin, mutta onneksi käsillä ei juuri silloin ollut tarvittavia työkaluja ja olisihan vaunujen käyttöönottokin hivenen liian aikaa vievää.

Lopuksi löysin ainakin itseäni tyydyttävän ratkaisun: vaunujen runko-osa takakonttiin ja koppa repsikan paikalle. Toki autoon ei tämän järjestelyn jälkeen mahdu kuin kaksi aikuista, mutta niinhän se lähes kaikissa urheiluautoissa taitaa olla.

Olen jo muutaman kerran kotona saanut kuulla lausahduksen: ”Eikö me voitaisi mennä Audilla”. Ei voida, kisa on kisa. Jään mielenkiinnolla odottamaan ensi viikon "mummolareissua". 

Kuutio kohtasi sabotaasia?

Onnittelut Mujuselle bonuspisteistä! Oma alfailuni on muiden kiireiden vuoksi rajoittunut lähinnä ajamiseen. Katsastusta varten on takajarru- ja käsijarruremonttia tullut suunniteltua ja talvirenkaatkin katsoin aiheelliseksi tilata, lähipäivinä saan ne käsiini.

Alfa lähti viime viikolla nätisti käyntiin myös ensilumien alta.

Eilen aamulla töihin lähtiessä jouduin kirjaamaan itselleni nöyryyttävät kolme miinuspistettä syykoodilla "käynnistymättömyys kotipihasta". Startti ei naksahtanutkaan eli virtaa ei ollut käytettävissä yhtään. Ihmettelin että mitäs se akku noin on kuollut, kun aiemmin ei ole oireillut yhtään. Arvelin että jotain täytyy olla oikoisessa, joka on yön aikana akun tyhjentänyt. Aamulla ei ollut kuitenkaan aikaa ihmetellä, joten palautin Alfan avaimet takaisin sisälle ja asensin pyöräilykypärän päähän. Säännöthän kieltävät talouden muiden autojen käytön. Täytyy myöntää että polkupyörän selkään hypätessä hivenen kismitti.

Pitkän työpäivän jälkeen polkaisin kotiin läpi tuulen ja tuiskun, asensin otsalampun päähän ja otin yleismittarin käteen. Konepelti auki ja akkua ihmettelemään:

Kenkä irti

Akunkenkien kiristysmutterit olivat aivan löysällä ja toinen akunkenkä noussut paikaltaan. Kenkä napaan, mutterit kireälle ja johan taas pelitti.

Ihmettelin miten nuo nyt ovat irronneet kun onhan tässä jo kilometrejä kertynyt. Mujusen lainausviikon jälkeen on tullut ajettua vain noin 150km. Syytinkin kilpakumppania välittömästi sabotaasista, mutta mies ei tunnustanut. Autossa leijailee vieläkin niin väkevä Wunderbaumin käry Mujusen jäljiltä, että tämäkin temppu olisi kyllä hyvin sopinut kuvioon. Noh, Mujusen syy tämä on joka tapauksessa: jos ei tarkoituksellista sabotaasia niin ainakin hän on ajanut epätasaisesti löystyttäen akunkengät.

Mujuselle viisi bonuspistettä

Vaikka blogirintamalla on ollut viime aikoina vähän hiljaisempaa, on Alfa  kuitenkin liikkunut ja toiminut luotettavasti. Mitä nyt pieniä käyntihäiriöitä ilmeni kovimmilla pakkasilla aamun ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä. Kovin vakavasta vaivasta ei ainakaan vielä ollut kyse. Romeo vain halusi vähän kaasua, jotta sen hienostuneet järjestelmät saivat vakautettua tyhjäkäynnin tavoitetilaan.

Kilpailun säännöissä oli jostain syystä tarjolla helpot viisi bonuspistettä, jotka päätin tietenkin napata.

Romeo suoriutui vastuullisesta tehtävästään moitteitta.