Meinasin tässä tekstissä jättää auton puutteiden listauksen vähemmälle, mutta kun Mujunen oli jotain merkityksettömiä vikoja löytävinään niin mainitaan tässä nyt muutama 156:sta, vaikka tästä tekstistä kovin pitkä kokonaisuus tuleekin.
Puutteet
Ensimmäisenä pakkasaamuna auto oli alla olevan näköinen. Kuskin oven avausnappula oli parissa pakkasasteessa jäätynyt hieman jupattiin, joten autoon pääsy vaati hieman aikaa.
Muina päivinä autoonpääsy oli puolestaan hankalaa toimimattoman keskuslukituksen kaukosäädön vuoksi. Avaimeen jäi punainen valo palamaan eikä se herännyt nappulaa painelemalla. Useampana päivänä lukkojen käyttö meni avainhommiksi. Selkeä vikapiste.
Mujunen mainitsi lievistä resonanssiäänistä omassa autossani. Tässä 156:ssahan pienikin tien epätasaisuus aiheuttaa niin infernaalisen vakaajan kolinan, ettei edes Radio Dein puheohjelmasta saa mitään selvää. Tuo täytyy kyllä korjata. Toinen häiriötekijä on se jumittava kytkin, polkimen painaminen tuntuu samalta kuin märkää lehmänläjään astuisi. Ajosta nauttimista tuo ei tokikaan estänyt, kun vältti nopeita vaihtoja.
Polkimiin liittyen Alfan ajoon on syytä valita sopivat kengät, kovin leveä kalossi ei kiihdytyspolkimelle sovi.
Ohjaus on miellyttävän nopea, vain hitusen reilut kaksi kierrosta laidasta laitaan. Kierrosmäärä ei tosin kuvaa ihan todellista ohjauksen nopeutta, sillä pyörien kääntökulma on hyvin rajoittunut.
Pyörät tappiin asti käännettynä
Tuo vaatii hieman ennakointia kaupunkiajossa ja vekslausta taskuperuutuksissa, eipä sillä muuten väliä.
Moottoritieajossa auto on sangen meluisa, vaikkakin toki vähän omaani hiljaisempi. 6-pykäläinen laatikko on tiuhasti välitetty, motarilla kierrokset ovat liki samat 4000 kuin omassakin. Keskikulutukseksi minulla muodostui 12,3 litraa sataselle, joka on moniin vastaavan suorityskyvyn omaaviin autoihin verrattuna kyllä aika korkea.
Ajaminen
Näiden nyanssien jälkeen on lopulta aika kommentoida tärkeintä asiaa, eli auton tarjoamaa ajonautintoa. Eräs italialaisten tuotteiden ystävä mainitsi, että Alfoja tulisi kohdella muotoilullisina taide-esineinä, mutta käsittääkseni autot on kuitenkin tehty ajettavaksi.
Tässä välissä mainittakoon, että en ole ennen Alfaa omistanut etuvetoista autoa kymmeneen vuoteen. Erilaisilla vuokra-autoilla on toki tullut useinkin ajettua. Näitä kokemuksia vasten en odottanut kovinkaan nautinnollista ajokokemusta ainakaan mutkateillä, varsinkaan märällä. Kuten seuraavista kappaleista ilmenee, 156 yllätti erittäin positiivisesti.
Suorityskyky 2,5 V6:ssa on tarpeeksi hyvä nautinnolliseen ajoon. Vääntöä riittää alhaalta asti hyvin ja kone kiertää eleettömästi. Sisälle moottorin äänimaailma kuuluu kiihdytyksissä sopivasti ja on korville huomattavasti neloskoneen pörinää miellyttävämpää. Vaihteisto toimii jouheasti ja vaihteensiirto on ihan täsmällinen. Kuten mainitsinkin, pykälät on välitetty melko tiheästi, joka mutkapätkällä nautiskellessa on vain hyvä asia.
Ohjaus on siis melko nopea, mutta ei kuitenkaan levoton. Moottoritiellä auto menee hienosti suoraan. Mutkatiellä ohjaustuntuma on hyvä, etupyörien pidon rajat tuntee selvästi. Voimakkaissa kiihdytyksissä ohjaus vetelee toki hieman, kun etuvetoinen auto on kyseessä, mutta ei mitenkään pahasti. Paras etuvetoisen ohjaustuntuma, jonka olen kokenut.
Alusta on jämäkkä, mutta ei missään nimessä liian kova kuoppaisillekaan teille. Pitoa riittää hyvin ja alusta ottaa töyssyt hyvin vastaan. Pyöränkulmat pysyvät selvästi hallinnassa.
Äärirajoille vietäessä etupäästä pito loppuu toki ensin, mutta sen huomaa selvästi eikä pääse yllättämään. Auto on siis luonteeltaan toki puskeva, mutta ei läheskään niin puskeva kuin yleisimmät etuvetoiset perheautot. 155:een verrattuna massaa tuntuu olevan hieman enemmän, varsinkin etuakselilla. Tämän huomaa nopeissa suunnanmuutoksissa. Alusta alkaa antautua vasta rajussa käsittelyssä, mutta täytyy muistaa ettei tämä mikään rata-auto olekaan. Normaaliin ja sporttisempaankin ajoon erittäin hyvä kokonaisuus.
Summa summarum: kun ei anna pienten tämän automallin ominaisuuksien tai tämän yksilön vikojen häiritä, on ajokokemus erittäin hyvä. Hintaluokka huomioiden suorastaan loistava. Jos pitäisi valita, ottaisinko jollekin road tripille tämän yksilön, vai esimerkiksi hiljattain vuokra-autona olleen uuden Volvo V70 D5:n (joka on kuitenkin aivan eri hintaluokassa), ottaisin ehdottomasti Alfan. Täytyy myöntää, ettei tähän hintaluokkaan parempia omien mieltymysten mukaisia vaihtoehtoja ole tarjolla.
Pimeässä kaikki kissat ovat mustia
Toisaalta en tämän testin perusteella pidä 156:n ja 155:n eroja niin suurina kuin mitä Mujunen antaa ymmärtää. Toki 155 on esim. sisustaltaan ja myös ulkomuodoltaan vanhempaa ikäkautta, mutta ajo-ominaisuuksien suhteen autot ovat moottoria lukuunottamatta aika lailla samalla viivalla. Oikeastaan täytyisi joskus päästä kokeilemaan hyväkuntoista 155:sta V6-moottorilla varustettuna...
Yhteenveto
Tämän yksilön korjausta kaipaavia vikoja ei ole tässä huomioitu:
Moitimme
- ajoasentoa
- muita ergonomisia puutteita
- kääntösädettä
- meluisuutta moottoritiellä
- polkimien tuntumaa
- keulan pitoa ääritilanteissa
- kulutusta
Kiitämme
- moottorin ominaisuuksia
- ajettavuutta
- ohjausta
- alustan toimintaa
- etuvetoiseksi hyvin neutraalia ajokäytöstä
- mm. yllä olevista asioista koostuvaa yleistä ajofiilistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti