Katsastuksen jälkeen totesin, etten jaksa leipoa vanhoja ruosteisia satuloita, kun muutakin tekemistä riittää, joten laitoin Saksasta tilaten uudet takasatulat vajaan 200€ yhteishintaan. Onhan tuo suolainen hinta auton arvo huomioiden, mutta uudet on aina uudet.
Joulukuun jälkipuoliskolla tuli oltua hieman reissussa ja Alfakin seisoi reilun viikon pihalla pakkasessa. Hyvin lähti kuitenkin tulille kymmenestä pakkasasteesta, kun tallia kohti starttasin vuodenvaihteen jälkeen. Tavoitteena oli siis saada auto katsastuskuntoon, eli käsijarru toimintaan ja päästöt kohdilleen. Jälkimmäiseen varustauduin peräti uudella ilmanputsarilla ja tulpilla.
Nappasin matkalta Mujusen mukaan ja tallilla hän alkoi innokkaasti vaihtamaan tulppia. Samalla tuli itseltäni löysälle jääneet venttiilikopan pultit kiristettyä, mokoma kun oli alkanut vuotaa öljyä käryttäen pakosarjan päälle, katsurihan tuosta myös huomautti.
Tulpanjohtoja enemmän kuin tarpeeksi.
Itse ruuvasin vanhat satulat irti ja uudet kiinni. Jarrujen ilmaus ja käppärin vaijereiden rasvaus tuotti näppituntumalta toivotun tulokset sekä pedaaliin että käsijarrukahvaan.
Vanhaa ja uutta.
Nopein homma eli ilmanputsarin vaihto vaatikin loppujen lopuksi hieman mm. rautasahaa ja rälläkkää. Kotelo ei ollut ilmeisesti ollut vähään aikaan auki, kun pultit olivat noin ryytyneet. Samalla tuli päällisin puolin letkut ja imuputki katsottua, eikä halkeamia näkynyt. Suuntasimmekin seuraavaksi pakokaasuanalysaattorin ääreen katsomaan miltä nyt näyttää.
Katsastukseen verrattuna ei näyttänyt hyvältä, tyhjäkäynnillä jäännöshappi huiteli nyt yli 10 prosentin, jolloin ei järkeviin lukemiin tietenkään ollut mahdollisuutta. Pakoputki todettiin tiiviiksi, joten imuvuotoahan siellä piti olla. Pienen ihmettelyn jälkeen imuputken haitariosasta löytyikin selvä halkeama. Olisi alunperin pitänyt ottaa se käteen ja katsoa kunnolla, niin olisi säästynyt aikaa. Sikaliima ja sähkömiehen teippi tiivistivät mokoman tötterön.
Ei muuta kuin uutta mittausta, mutta nyt HC:t eivät olleet siellä päinkään, meinasi jo usko loppua. Noh, katalysaattorihan oli imuputkea fiksatessa ehtinyt jäähtyä, joten kierroksia koneeseen ja tippuivathan ne arvot hetkessä kohdilleen ja sain kun sainkin mukaani kelpoisat päästölaput.
Italian ihme Suomen talvessa
Tänään keli oli hivenen plussalla, joten arvelin ettei käsijarru varmaan jäässäkään ole (tuossa välissä jo vähän oli) ja kävin näyttämässä autoa konttorilla, tällä kertaa hyvin tuloksin.
Katsastuslappu kauniin verhoilun syleilyssä
Nyt leima tuli ilman huomautuksia, joten jokaisen itseään kunnioittavan automiehen nakkilistalta saan ruksia pois kohdan "katsasta onnistuneesti Alfa". Hivenen enenmmän jumppaahan tuo vaati, kun mihin omien autojen kanssa on tottunut, vaikka toki nämä viathan nyt ovat tyypillisiä autossa kuin autossa tällä ikää.
Seuraavaksi täytyykin siirtyä kisailumme viimeiseen vaiheeseen, eli auton myyntiin. Viikonloppuna vuorossa voisi olla pesu ja myynti-ilmoituksen teko. Tarjouksia saa esittää. Kirjoittelen jossain vaiheessa tänne vielä talviajokokemuksia yllättävän hyvin palvelleesta Alfastani. Sitä ennen Mujunen päivittäköön omat kuulumisensa ajantasalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti