Aiemmissa tarkastuksissa olin todennut että ruostehommien puolesta Alfani on yllättävän hyvässä iskussa. Pohja on ikäisekseen hyvin siisti. Näkyvästi korroosio on iskenyt jarruputkeen kiinnikkeensä kohdalta, mutta tuota ei vielä lähdetty uusimaan. Seuraavan omistajan tuo kannattaa kyllä vaihtaa:
Siistiä pohjaa ja vähemmän siisti jarruputki
Toisen vetarin ulompi suojakumi oli rikki, joten se oli syytä vaihtaa ennenkuin nivel liiaksi kärsii. Vetoakseli mahtui onneksi näppärästi irtoamaan ilman minkäänlaista purkamista.
Kun tuo kädessä oli, niin vaihdettiin sisempikin kumi samalla kertaa.
Sitten vain vetari tuonne paikoilleen:
Vetoakselihomman jälkeen herkisteltiin vielä lisää ponnettomaksi jäänyttä käsijarrua. Totesin, että eihän se hyväksi tullut mutta koitetaan jos riittäisi, kun molemminpuolin jonkunlaista jarruvoimaa sieltä kuitenkin tuntui irtoavan.
Alkuviikosta Mujunen kirjoitteli, että hänen autonsa on jo myynnissä. Tästä päättelin että voin ilman virhepisteriskiä käydä konttorilla koittamassa, miten käy. Päästölappua ei tullut valmiiksi haettua, joten pidin todennäköisimpinä riskeinä päästöjä ja jo mainittua käsijarrua. Ja tulos:
Eli eihän se käppäri lähellekään tarpeeksi purrut, lisäksi auto todettiin ympäristölle haitalliseksi. Hyvänä puolena ei mitään vikoja ollut jäänyt huomaamatta, eli ylimääräisiä lisähommia ei riesaksi kuitenkaan tullut.
Noh, nyt on kuukausi aikaa laittaa takasatulat oikeasti kuntoon ja saada polttoaine palamaan kunnolla ja puhtaammin. Tässä välissä näyttää kalenterissa olevan joulu ja jotain muita pyhiä, joten tämän blogin ylläpito tulee varmasti jatkumaan vielä ensi vuoden puolelle. Toivottavasti ei kovin pitkälle kevääseen kuitenkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti