Mujusen ensimmäinen vaihtoehto

Edellisen pihakirppikseltä hankitun auton myynnin jälkeen olikin aika aloittaa kilpailuvälineen etsintä toden teolla. Tietenkin olen helmikuusta asti tarkkailut nettiauton Alfa tarjontaa lähes päivittäin ja todennut, että on mahdollista ostaa ainakin jonkinlainen Alfa kilpailusääntöjen mahdollistamalla budjetilla. Nyt oli siis aika aloittaa konkreettiset toimenpiteet! 

Nettiautosta löytyikin muutamia 156:a oikeassa hintaluokassa, ja olihan siellä muutama muukin kiinnostava vanhemman vuosikerran laite. Päätin kuitenkin tämän hetkisestä elämäntilanteesta johtuen, että panostan tällä kertaa kilpailulaitteen luotettavuuteen.  Harmikseni kaikki 156:t olivat kuitenkin täysin alamittaisella moottorilla (alle 2,5). Seuraavaksi sitten Tori.fi auki, mutta tilanne oli lähes sama. Sieltä löytyi kuitenkin melko kiinnostavanoloinen 156 2,0TS joka oli tullut samana päivänä myyntiin ja sijaintikin oli oikea eli Tampere!

Puhelin käteen ja sovin, että olen tunnin sisällä pelipaikoilla. Puhelimessa ja ilmoituksessa autoa oli mainostettu siistiksi, ja täysin toimivaksi. Kilometrejä mittarissa on ainoastaan noin 220tkm, ja leimakin tuore. Kohta parkkeerasinkin jo polkupyöräni Ferrarinpunaisen kaunokaisen viereen. Autossa piti kaiken hyvän lisäksi olla uusi akku, ja kaikki muutenkin kuosissa. Nopean ulkokuoren tarkistelun jälkeen kävi nopeasti selväksi, että meillä on myyjän kanssa vähän eri näkemys auton siisteydestä. NO pikku lommot, naarmut ja ruoste ei tässä kilpailussa menoa haittaa, joten ei muuta kuin kone tulille ja kuuntelemaan miltä Italian ylpeyden voimanpesä kuulostaa. Ensimmäisenä yllätyksenä oli moottorin hiljainen ääni, tai oikeastaan se, että edes startin solenoidi ei naksahtanut. Virta oli mystisesti kadonnut johonkin.  Auto oli myyjän mukaan seissyt puolitoista viikkoa, joka oli ilmeisesti liian pitkä aika. Myyjältä löytyi kuitenkin toinen akku, ja kaapelit, joilla Alfa heräsi nöyrästi tulille. Moottori kävi ihan nätisti, ja kaikki tuntui toimivan. Tai no, olihan siinä perusjuttuja rikki kuten takaoven kahva jne, mutta ei mitään ajoa haittaavaa. Auto oli poistettu liikennekäytöstä, joten kovin mittavaa koeajoa en pystynyt suorittamaan, mutta lyhyen siirron perusteella auto tuntui teknisesti ihan ehjältä.  Pieniksi miinuksiksi täytyy tietysti laskea mittarilukema (249tkm!) ja jo toukokuussa vanhaksi menevä leima.  Positiivisia puolia olivat puuratti, hyväkuntoiset renkaat ja melko siisti sisusta. 

Nettiauto tyyliin: Ei kuvan auto, mutta lähes vastaava.

Pienen hintaneuvottelun jälkeen kävi selväksi, että autosta olisi pitänyt maksaa sääntöjen sallima maksimihinta. Jos auto olisi ollut siistimpi, olisin ehkä voinut sen jopa ostaakin. Ajattelin että akunkengän irrotus aina yöksi on varmasti ihan normaali toimenpide Alfa- miehille. Poistuin kuitenkin paikalta mietiskelemään asiaa. Hankinta-aikaa on vielä niin paljon jäljellä, ettei kannata hätiköidä.

Tämä oli kuitenkin minulle merkittävä ilta, sillä tiettävästi olin istunut elämäni ensimmäistä kertaa Alfa Romeon kuskinpukilla! Kyseinen yksilö ei kuitenkaan onnistunut sytyttämään ostohalujani ja päätin oikeastaan heti auton nähtyäni jatkaa paremman yksilön etsintää. Kyllä se oikea vielä osuisi 

kohdalle…