Mujusen tyypit 155:lla

Sunnuntain alkuarvioinnin jälkeen suoritimme pienet koeajot toistemme autoilla, vähän niin kuin maistiaisiksi siitä mitä tuleman pitää.  Tietenkin myös ”salaa” naureskelimme toistemme hankinnoille, molemmat vielä selkeästi uskovat omaan voittoonsa. Pienen ajoonlähtöhuollon ja alkutarkastelun jälkeen hyppäsin Kuution 155:n kuskinpukille. Penkki tuntui olevan ryhdissään, mutta ratista jää varmasti tikkuja käsiin jo kisan aikana.

Moottori totteli nöyrästi pyyntöäni ja käynnistyi ilman ongelmia. Täytyy kyllä sanoa, että moottorin äänimaailma ei aivan vastaa oman V6:ni murinaa. Melua ei parhaalla tahdollakaan voi kuvata kauniiksi kehräykseksi. Aloin jopa ajatella, että pitäisiköhän tuo nollaa näyttävä öljynpainemittari sittenkin paikkansa.  Sama venttiilikoneiston ääni kyllä kantautui korviini jo Ahvenistolla Kuution kurvatessa paikalle, joten kai siellä ainakin vähän öljynpaineita on kun ei ole vielä kiinni leikannut. Ehdotin varovasti tutustumista venttiilien säätöön.  Muuten täytyy kyllä sanoa, että auto toimi yllättävänkin hyvin. Alusta ei juuri kolissut ja alle 100 km/h:n vauhdeissa auto tuntui jopa mukavalta ja hiljaiselta. Moottoritielle liityttäessä hymyilin tyytyväisenä, mutta en suinkaan räjähtävälle voimalle, vaan usealla pisteelle jotka tulen saamaan suorituskykymittauksissa. Pakko kuitenkin myöntää, että tämänkin Alfan ajo-ominaisuudet ovat loistavat moneen muuhun aikakautensa autoon verrattuna.

Ajon jälkeen kiitin kohteliaasti kilpakumppania nautinnollisesta koeajosta. Samalla mietin, että ovat siellä italialaiset insinöörit tehneet pitkää päivää 90-luvun loppupuolella ennen 156:n julkaisua, niin eri aikakaudelta auto tuntuu olevan. Olenkin entistä tyytyväisempi hankintaani.